Part 3 - Paukanevan pitkosreitti, Nurmo, Etelä-Pohjanmaa 9.9.2011

9.9.2011 Paukanevan pitkosreitti Nurmo, Etelä-Pohjanmaa Matka: ~8 km (mukautettu reitti) Aika: 5,5 tuntia Keli: Hyvä, pirun pimeä

Varusteupgradet: -Pari puukkoa -3 x otsalamppu (yhden remmipidike meni paskaksi) -Ensiapulaukku=Paljon Rennietä -Minikirves (Tällä ei tehnyt mitään) -Minivasara (Eikä vissiin tälläkään) -Myrskytulitikkuja -Jussi Hukatut tavarat: -1 x lakki, lippa

Mitä neljä nuorta aikuista tekee raskaan työviikon jälkeen perjantai-iltana?
Ravintolaan? Vitut, suolle.

Pururata, suota, pitkospuita, suota, pitkospuita, linnun siivet, suota, pitkospuita, lintutorni, suota, pitkospuita "sori poijat, auton avaimet unohtui", suota, pitkospuita, äänestyskoppi, suota, pitkospuita, suota, pitkospuita, metsää, laavu, toista edelliset käänteisessä järjestyksessä ja lisää pilkkopimeys, ja johonkin väliin merirosvohämähäkki.

Kuten edellisestä saattaa arvata, tästä reissusta ei ole paljoa kerrottavaa.

Reitti oli tähänastisista ensimmäinen, jossa aloituspiste oli eri paikassa kuin lopetuspiste, joten tällä kertaa matkaan jouduttiin lähtemään kahdella autolla.

Reitti alkoi metsäpururatapätkällä, joka tuntui suhteellisen lyhyeltä, mutta paikalla olleiden kylttien mukaan ryhmä ohitti mm. Vaasan ja Helsingin. Pian tämän jälkeen alkoi suopitkospuuralli, jota jatkui n. 80% mukautetusta reittisuunnitelmasta. Kuolleiden eläinten riemukulkue jatkui tälläkin reissulla, kuvasssa kulahtanut maakotka.

Noin kolmannen erikoiskokeen kohdalla vastaan tuli puolustuskelpoinen lintutorni. Ryhmä suosittelee keskiaikaiseen puolustamiseen kuuman kahvin kaatamista ja illuusiota kovasta kepistä. Noin puolessa välissä suopitkospuutarpomista huomattiin, että reitin lopussa odottavan auton avaimet jäivät lähtöpaikan auton hansikaslokeroon. Reittisuunnitelmaa jouduttiin hieman mukauttamaan.

Erikoiskokeiden välillä oli hyvä virkistää mieltään jättämällä ennakkoäänensä tuleviin pressanvaaleihin...

...tai vaihtoehtoisesti vaikka kantaa kolaa.

Laavulla päästiin koeajamaan varusteuppgradeja, joista osa osoittautui täydeksi paskaksi. Minikirveestä sai ilmeisesti jonkinmoisen vasaran väärinpäin käytettynä ja minivasara ei vissiin käynyt oikein mihinkään. Toisaalta myrskytikuilla tupakka syttyi suhteellisen iloisesti. Jeesusteipille olisi ollut käyttöä otsalampun korjaamiseen, mutta eipä tullut taaskaan mukaan. LI. Ryhmä ei pystynyt tulkitsemaan laavujumalien kuolevaisille jättämää viestiä.

Laavun jälkeen tuli onneksi pimeä ja reittiin saatiin jonkinmoista lisämielekkyyttä. Reissulla bongattiin ensimmäinen elävä eläin, merirosvohämähäkki (Pirata). Kaikki tähän asti bongatut eläimet ovat olleet joko kuolleita tai info-tauluissa. Tämäkin yksilö tipahti valitettavasti suohon liian vaikean kuvan ottamisen yrityksen seurauksena.

Reissu ok, turhan yksitoikkoinen reitti. Kintut tuli saatanan kipeäksi pitkospuilla ravaamisesta, oikea maasto kintuille parempi.

Erilainen perjantai, level 3 complete.

Yhteenveto
+Alava suo
+Äänestysmahdollisuus
+Ensimmäinen bongattu elävä eläin
+Strategisesti helposti puolustettava lintutorni

-Alava suo
-Liikaa pitkospuuta

-TT

Part 2 - Kyrkösjärven luontopolku, Seinäjoki, Etelä-Pohjanmaa 5.9.2011

5.9.2011

Kyrkösjärven luontopolku

Seinäjoki, Etelä-Pohjanmaa

Matka: 6 km

Aika: 4,5 tuntia

Keli: Hyvä, pirun pimeä

Varusteupgradet:
-Turvakengät x 3
-Hernekeitto (ei syöty)
-Enemmän makkaraa
-Kyrsäadapterä
-Trooper-linkkuveitsi (tästedespäin pelkkä veitsi) + puukko
-Naru+rautalanka
-Retkipannu+Kuksa+siivilä
-Maitoviinapullo


Matka jatkuu tällä kertaa hivenen pidennettynä Seinäjoen sisällissodan muokkaamissa maisemissa. Edellisestä reissusta tuskin mitään oppineena matkaan kuitenkin on varauduttu hiukan paremmin. Tällä kertaa liikkeelle päästään sovittuun aikaan (ma 17:30) vaikka viikonlopun riennot meinaakin ryhmää painaa. Tällä kertaa päätavoitteiksi asetettiin kahvin keittäminen paikan päällä ja kyrsätappioden minimoiminen.

Kyrkösjärven reitti alkaa hiukan toisin kuin edellinen, polku alkaa kapuamisella kallioista maaperää pitkin tarkka-ampujatornille, jossa muinaisten raapustusten perusteella moni muukin on käynyt. Ihme kun kenenkään nilkat eivät menneet jo matkan alkuvaiheessa. Muuten reitti koostuu pääosin pitkospuuteistä, verijäljillä merkatuista avometsäpoluista (eksymisvaroitus värisokeille), kallioista ja jostain muusta, ei enää loppumatkasta nähty mitään kun pimeys pääsi yllättämään.

Reitin varrella oli muutakin nähtävää kuin perinteiset infotaulut, mm. Cokiksen pesä, kissalintu, evoluution sprintti: Seisova kilpikonna, punanahkojen kota sekä neuvokkaan teinin kossupiilo. Ryhmän huomion kiinnitti erityisesti info-taulu, jossa mainittiin jonkun äijän piilottaneen aarteen ison kiven päälle. Totta kai ryhmä ottaa asiasta selvää ja kiipeää kiven päälle, lopputulos: Kukaan ei saa mitään ja ensimmäinen revennyt kämmen.

Reitti menee myös jonkin matkaa levennyksillä varustettuja moottoritiepitkospuita, joita käyttivät pääosin polkupyöräilevät perheet ja kuntoilijat. Lenkkeilijät ja lapsiperheet saattoivat hieman ihmetellä hampaisiin asti varustautunutta eräryhmää lenkkipolulla. Muutama poiminto matkan varrelta: Neljän tiluksen rajanaapurien välienselvittelypyykki Skolioosikuusi Opaskyltti helvettiin Aito luonnon grilli

Reitin varrella on kaksi eri laavua, josta valita taukopaikkansa. Noin neljäsosamatkassa ollut järvilaavu oli hienolla paikalla ja hyvin varusteltu, valitsimme kuitenkin taukopaikaksi seuraavan laavun, koska se oli sopivasti matkan puolessa välissä. Luonnollisesti tämä laavu oli joutunut kokemaan taantuman raskaalla kädellä, koska täällä ei ollut käytännössä yhtäkään polttopuuta. Tällä kertaa jouduimme improvisoimaan puiden pilkkomisen suhteen. Tässä vaiheessa paikalle saapui myös pariskunta, jolla oli ilmeisesti suunnitteilla pitää tauko nuotion äärellä, ylemmän kuvan näyn nähtyään he päättivät lähteä toiselle laavulle. Lopulta saamme lahopuunuotion pystyyn ja kahvin keitto onnistuu vaikkei säikäytettykään, eikä tällä kertaa makkaroitakaan tyritty nuotion pohjalle (kiitos makkara-adapterin). Pannutelineviritelmä rupesi loppuvaiheesta näyttämään uhkaavalta kun rautalangalla vahvistettu kantokeppi oli antanut melkein kymmenen senttiä periksi, mutta kahvikaan ei päätynyt nuotion pohjalle. Kahvi jopa maistui kahville, ainoastaan yhdellä ryhmästä oli vatsatauti seuraavana päivänä ja upouusi Trooper-linkkuveitsi on tästä lähtien pelkkä Trooper-veitsi.

Syömisen ja juomisen jälkeen ryhmä tajuaa, jotta pimeys on laskeutumassa kovalla vauhdilla ja matkaa on vielä yli puolet jäljellä. Kamat otetaan kantoon ja hiljalleen metsä pimenee. Pian on pilkkopimeää, eikä eteenpäin näe kuin muutaman hassun askeleen. Tästä eteenpäin reitti on lähes täysin puihin merkittyjen verijälkien varassa, eikä ryhmä tietenkään ole varautunut pimeän tuloon mitenkään. Ainoa kunnollinen valonlähde on digikameran sekunnin kestävä salamavälähdys, joten aina kun ryhmä eksyy polulta niin otetaan 180-asteen säteeltä kuvat ja salamavalossa yritetään etsiä seuraavaa merkkiä.

Reissu venähti pahasti ja oli päätyä katastrofaalisesti pimeässä eksymiseen, mutta retkikunta selvisi tälläkin kertaa huikeasta kuuden kilometrin kamppailusta pimeyden ja mielikuvituksen kanssa. Pimeässä nähtiin mm. istuvia hahmoja ja suomursu.

Vitun hyvä reissu, level 2 complete.

Muistilista seuraavalle reissulle:

• Valoa mukaan
• Lakit pois päästä jos joku tulee vastaan
• Säikäytys
• Se jeesusteippi, taas

Yhteenveto
+Korkeusvaihtelu
+Neuvokkaan teinin kossupiilo
+Ei kuolleita eläimiä

-Ei aarretta kiven päällä
-Värisokeita sorsitaan
-Perkeleen pyöräilijät
-Puulama laavulla

-TT