Part 5 - Lauhajärven kansallispuisto, Kauhajoki, Isojoki, Etelä-Pohjanmaa 24.9.2011

24.9.2011

Lauhajärven kansallispuisto

Kauhajoki, Isojoki, Etelä-Pohjanmaa

Matka: ~14km

Aika: 5,5 tuntia

Keli: OK:hko

Uppgradet:
-Kengässä kääntyvät älypohjalliset

Lauantaiaamu, päämääränä Lauhavuori, tarkoituksena ehtiä vielä vaelluksen jälkeen kaljoittelemaan ja pelaamaan Commodorea. Kun kaikki suuremmat asutuskeskukset on ohitettu, niin tajutaan ettei ruokaa ole tarpeeksi päivän vaellukseen, eikä kolme neljästä ole edes muistanut hankkia juomia iltaa varten. Peli näyttää olevan pelattu, päivä pilalla.

Muista syödä kalakeittoa 24.9.2111

Vastaan tulee kuitenkin epäilyttävän onnellinen kyläkauppa, joka houkutteli seireenimäisesti kahvilla ja kalakeitolla (kalakeitto olisi vissiin ollut parempaa paikallisen profeetan mukaan). K-Extra Mäen kyläkauppa vietti kyseisenä päivänä 100-vuotisjuhliaan ja paikalle oli järjestetty melkoiset karkelot. Kenelläkään ryhmästä ei ollut aikaisemmin aavistustakaan edes kyseisen paikan olemassaolosta, eikä ollut kyllä GPS-laitteellakaan.

Aloituspaikka Kahdeksan käskyä

Vaellus aloitettiin kapuamalla lähtöpaikalla olleeseen elämää suurempaan tähystystorniin, jonka lainsäädäntö oli tiukka kuin Suomen tupakointilaki. Ryhmä oli täysin piipussa jo torniin kapuamisen jälkeen. Tornin välittömässä läheisyydessä juotiin kahvitermari tyhjäksi niukahkon repputilan vuoksi. Tässä vaiheessa ryhmän juttusille tulee kaksi pääkaupunkiseutulaista ex-natiivia, jotka paljastuvat muutaman minuutin pasaamisen jälkeen jonkintasoisiksi nekrofiileiksi ryhmän aukottoman päättelykyvyn ansiosta. (Mikä vittu siinä on kun näillä reissuilla ei tule koskaan yhtäkään edes melkein "normaalia" ihmistä vastaan.) Ex-natiivit eivät hyväksyneet, että elämyksien haku olisi riittävä syy mennä metsään, vaan tivasi ryhmää jostain syystä ketunkeräilijöiksi. Kuten varmaan arvaatte, ryhmä jätti hautausmaajengin nopeahkosti omaan arvoonsa ja aloitti vaelluksen. Vinkki jokaiselle vaeltajalle: Ei tänne vittu ihmisiä ole tultu tapaamaan, joten pitäkää pervoutenne omana tietonanne vaikka sen jakaminen saattaakin metsässä kohottaa itsetuntoa.

Tiheähköä maastoa Tyly puu

Reitin alkupuoli oli turhan helpohkokulkuiska metsätietä muutaman kilometrin, jonka jälkeen ryhmä olikin tippunut digikameralla otetulla karttakuvalta. Kuva oli sen verta epäonnistunut ettei navigointi ollut helpoimmasta päästä. Tästä lähtien on pakko panostaa karttaan edes hiukan enemmän, koska reittien merkkaukset tuntuvat vaihtelevan radikaalihkolla skaalalla. Itse reittiin sisältyi tiheähköä metsää, perunamaa, suota, tundraa, korkeaa heinikkoa ja lopuksi Spitaalijärvi+laavu. Kansallispuiston rajalla ryhmä teki poikkeuksellisehkon vedon ja piti turpansa kiinni muutaman kilometrin eläinten bongaamisen toivossa. Haltiamaisesta hiljaisuudesta huolimatta yhtäkään elävää luontokappaletta ei kuitenkaan tälläkään reissulla nähty. Joku vissiin näki porsaanpään metsässä, mutta valitettavasti pelkkiä päitä ei lasketa. Toivo heräsi hetkeksi kun ryhmä löysi puunrungosta Predatorin jättämää vihreää verta, mutta kai tämänkin saalistajan oli jokin karhu vetänyt naamaansa. Paikalla näkyi myös karhun käsittelemiä puunrunkoja. Nomen est omen, Spitaalijärven jälkeen yksi ryhmästä sairastui välittömästi paskatautiin. Kengässä kääntyvistä älypohjallisista huolimatta ryhmä pääsi ajoissa kotiin.

Keskiverrohko reissu, jolla ryhmä oppi vaatimattomuuden syviä saloja. Level 5 complete.

Yhteenveto
+ Mäen kaupan karkelot
- Harvahkot reittimerkinnät

-TT

PS. Seuraavan osan pohjustukseksi voi jo etukäteen tutustua seuraavaan "Vihastuneen kulkijan" kirjoitukseen: http://www.ilkka.fi/mielipide/yleis%C3%B6lt%C3%A4/ilkan-polulla-eksyy-1.637669

Part 4 - Pässilän luontopolku, Ilmajoki, Jurva, Koskenkorva, Kurikka, (jotkin kaksi näistä, ei ole tullut seurattua kuntaliitoksia), Etelä-Pohjanmaa 18.9.2011

18.9.2011

Pässilän luontopolku

Ilmajoki, Jurva, Koskenkorva, Kurikka, (jotkin kaksi näistä, ei ole tullut seurattua kuntaliitoksia), Etelä-Pohjanmaa

Matka: ~10km

Aika: 5 tuntia

Keli: Hyvä

Korkein kohta merenpinnasta: 120-130m

Varusteuppgradet:
-Slaagimetronomi
-Jeesusteippi
-Lakki, lippa
-Sähkötupakki

Part 4:lla saavutetaan pari turhaa rajapyykkiä:
-Ensimmäinen reissu, johon oli varattu koko päivä.
-Ensimmäinen kerta kun ryhmä ylittää kymmenen kilometrin rajapyykin. (Veikkaisin, että noviisiraja on jossain 40km paikkeilla)

Tällä kertaa ryhmä hyppää autoon sunnuntaina puolen päivän maissa, määränpäänään Pässilän luontopolku. Lähtöpaikasta kenelläkään ei ollut suoraansanottuna aavistustakaan, mutta veikkaukset näyttivät suuntaa Henry Fordin tuhkien päälle perustettuun, 165 asukkaan Taunuskylään. Poikkeuksellisesti ryhmä joutuu täydentämään einesvarastojaan jo automatkan aikana Ilmajoen marketissa. Ensimmäinen katastrofi on jo tässä vaiheessa syntyä kun yksi ryhmäläinen oli syöksyä kaupan ovesta sisälle retkipuukko vyöllä, virhe kuitenkin huomattiin ja puukot jätettiin autoon, vaikka Etelä-Pohjanmaalla oltiinkin. Kaupasta löytyi jopa neljään kertaan unohdettu Jeesusteippirullakin.

Parin lukkojarrutuksen jälkeen lähtöpaikka lopulta löydetään. Ryhmä ei kerkeä marssimaan kuin reipas sata metriä kun se kohtaa ensimmäisen yli-uteliaan NPC:n. Tämä kuulusteli ryhmää matka-aikeista ja tilanne alkoi haisemaan selvältä ansalta. Jo tässä vaiheessa epäilykset jonkinlaisesta pornokultista alkoivat heräämään tai sitten aikomuksena oli vain lootata ryhmän auto. No, joka tapauksessa ryhmä pääsi tästä parisataa metriä eteenpäin kinttupolkua pitkin ja olikin jo ensimmäisen kerran eksyksissä.

Maasto on tähänastisista selvästi haasteellisin, mutta myös mielekkäin. Reitti vaihtuu jo alkuvaiheessa metsäpolusta kilometrikaupalla kestäväksi nevalätäkköralliksi, joten kovin montaa metriä ei tässä vaiheessa päästy suoraan kävelemään. Parin puron (nämä oli oikeasti aika siistejä keskellä metsää) ylityksen jälkeen ollaankin kapuamassa kalliota ylös kohti pirunpeltoa. Vielä kun joku runkkari on vähän väliä pystyttänyt juoksuun kehottavia kylttejä, niin haastetta piisaa.

Varoitus karhusta ja suksen porkasta.

Matkan jatkuessa merkit mahdollisesta kultista vahvistuvat. Ryhmä törmää matkan varrella mitä erikoisempiin merkkeihin, asetelmiin ja maalauksiin. Mutta tulee matkalla vastaan jotain tuttuakin, metsäreittien Paranoid, Teeri (Tetrae Tetrix) -infokyltti. Tämä on ilmeisesti jokin inside-juttu, joka vaaditaan jokaiselta itseään kunnioittavalta luontopolkureitiltä.

Kultin ketjuansa.

Laavulla karu totuus selviää, kyseessä on pervojen natiivien kultti, jossa köytetään ketjuilla, nussitaan ja hierotaan paskaa naamaan. Ryhmä onnistuu tällä kertaa säikäyttämään pari kulttilaista kotiin, jotka olivat tulossa laavulle suorittamaan riittejään.

Otos laavukylästä.

Itse laavu on tähänastisisti suurin ja hyväkuntoisin. Vahvuuteen sisältyy kolme laavukatosta, pikkumökki ja jopa monttu noitien polttamista varten.

Laavun jälkeistä suota.

Laavun jälkeen matka jatkuu suon läpi loppupään metsätieosuudelle. Loppumatka tuntui menevän suhkot helposti, koska ryhmä vahingossa teki pienen oikaisun reitin suhteen.

Karu Kanaria.

Yllätykseksi matkan loppupisteeltä löytyi myös uima-allas, suuri miinus veden puuttumisesta.

Tähän mennessä ryhmä on päässyt vähällä hirvikärpästen suhteen, mutta tällä reissulla kiintiö tasoittui ja näitä paskiaisia sai vielä yölläkin nyppiä ihosta. Tästä huolimatta selvästi mielekkäin, vaihtelevin, haasteellisin ja kallein, eli paras reissu tähän mennessä. Level 4 complete.

Yhteenveto
+ Mahdollisuus sidequestiin: "Kääpä ja 16 karhunhammasta."
+ Vaihtelevuus
+ Juoksevaa vettä

-Paljon hylättyjä kulkuneuvoja
-Hirvikärpäset
-Pervot natiivit, jotka halusivat köyttää ketjulla, hieroa paskaa ja nussia

-TT

Part 3 - Paukanevan pitkosreitti, Nurmo, Etelä-Pohjanmaa 9.9.2011

9.9.2011 Paukanevan pitkosreitti Nurmo, Etelä-Pohjanmaa Matka: ~8 km (mukautettu reitti) Aika: 5,5 tuntia Keli: Hyvä, pirun pimeä

Varusteupgradet: -Pari puukkoa -3 x otsalamppu (yhden remmipidike meni paskaksi) -Ensiapulaukku=Paljon Rennietä -Minikirves (Tällä ei tehnyt mitään) -Minivasara (Eikä vissiin tälläkään) -Myrskytulitikkuja -Jussi Hukatut tavarat: -1 x lakki, lippa

Mitä neljä nuorta aikuista tekee raskaan työviikon jälkeen perjantai-iltana?
Ravintolaan? Vitut, suolle.

Pururata, suota, pitkospuita, suota, pitkospuita, linnun siivet, suota, pitkospuita, lintutorni, suota, pitkospuita "sori poijat, auton avaimet unohtui", suota, pitkospuita, äänestyskoppi, suota, pitkospuita, suota, pitkospuita, metsää, laavu, toista edelliset käänteisessä järjestyksessä ja lisää pilkkopimeys, ja johonkin väliin merirosvohämähäkki.

Kuten edellisestä saattaa arvata, tästä reissusta ei ole paljoa kerrottavaa.

Reitti oli tähänastisista ensimmäinen, jossa aloituspiste oli eri paikassa kuin lopetuspiste, joten tällä kertaa matkaan jouduttiin lähtemään kahdella autolla.

Reitti alkoi metsäpururatapätkällä, joka tuntui suhteellisen lyhyeltä, mutta paikalla olleiden kylttien mukaan ryhmä ohitti mm. Vaasan ja Helsingin. Pian tämän jälkeen alkoi suopitkospuuralli, jota jatkui n. 80% mukautetusta reittisuunnitelmasta. Kuolleiden eläinten riemukulkue jatkui tälläkin reissulla, kuvasssa kulahtanut maakotka.

Noin kolmannen erikoiskokeen kohdalla vastaan tuli puolustuskelpoinen lintutorni. Ryhmä suosittelee keskiaikaiseen puolustamiseen kuuman kahvin kaatamista ja illuusiota kovasta kepistä. Noin puolessa välissä suopitkospuutarpomista huomattiin, että reitin lopussa odottavan auton avaimet jäivät lähtöpaikan auton hansikaslokeroon. Reittisuunnitelmaa jouduttiin hieman mukauttamaan.

Erikoiskokeiden välillä oli hyvä virkistää mieltään jättämällä ennakkoäänensä tuleviin pressanvaaleihin...

...tai vaihtoehtoisesti vaikka kantaa kolaa.

Laavulla päästiin koeajamaan varusteuppgradeja, joista osa osoittautui täydeksi paskaksi. Minikirveestä sai ilmeisesti jonkinmoisen vasaran väärinpäin käytettynä ja minivasara ei vissiin käynyt oikein mihinkään. Toisaalta myrskytikuilla tupakka syttyi suhteellisen iloisesti. Jeesusteipille olisi ollut käyttöä otsalampun korjaamiseen, mutta eipä tullut taaskaan mukaan. LI. Ryhmä ei pystynyt tulkitsemaan laavujumalien kuolevaisille jättämää viestiä.

Laavun jälkeen tuli onneksi pimeä ja reittiin saatiin jonkinmoista lisämielekkyyttä. Reissulla bongattiin ensimmäinen elävä eläin, merirosvohämähäkki (Pirata). Kaikki tähän asti bongatut eläimet ovat olleet joko kuolleita tai info-tauluissa. Tämäkin yksilö tipahti valitettavasti suohon liian vaikean kuvan ottamisen yrityksen seurauksena.

Reissu ok, turhan yksitoikkoinen reitti. Kintut tuli saatanan kipeäksi pitkospuilla ravaamisesta, oikea maasto kintuille parempi.

Erilainen perjantai, level 3 complete.

Yhteenveto
+Alava suo
+Äänestysmahdollisuus
+Ensimmäinen bongattu elävä eläin
+Strategisesti helposti puolustettava lintutorni

-Alava suo
-Liikaa pitkospuuta

-TT

Part 2 - Kyrkösjärven luontopolku, Seinäjoki, Etelä-Pohjanmaa 5.9.2011

5.9.2011

Kyrkösjärven luontopolku

Seinäjoki, Etelä-Pohjanmaa

Matka: 6 km

Aika: 4,5 tuntia

Keli: Hyvä, pirun pimeä

Varusteupgradet:
-Turvakengät x 3
-Hernekeitto (ei syöty)
-Enemmän makkaraa
-Kyrsäadapterä
-Trooper-linkkuveitsi (tästedespäin pelkkä veitsi) + puukko
-Naru+rautalanka
-Retkipannu+Kuksa+siivilä
-Maitoviinapullo


Matka jatkuu tällä kertaa hivenen pidennettynä Seinäjoen sisällissodan muokkaamissa maisemissa. Edellisestä reissusta tuskin mitään oppineena matkaan kuitenkin on varauduttu hiukan paremmin. Tällä kertaa liikkeelle päästään sovittuun aikaan (ma 17:30) vaikka viikonlopun riennot meinaakin ryhmää painaa. Tällä kertaa päätavoitteiksi asetettiin kahvin keittäminen paikan päällä ja kyrsätappioden minimoiminen.

Kyrkösjärven reitti alkaa hiukan toisin kuin edellinen, polku alkaa kapuamisella kallioista maaperää pitkin tarkka-ampujatornille, jossa muinaisten raapustusten perusteella moni muukin on käynyt. Ihme kun kenenkään nilkat eivät menneet jo matkan alkuvaiheessa. Muuten reitti koostuu pääosin pitkospuuteistä, verijäljillä merkatuista avometsäpoluista (eksymisvaroitus värisokeille), kallioista ja jostain muusta, ei enää loppumatkasta nähty mitään kun pimeys pääsi yllättämään.

Reitin varrella oli muutakin nähtävää kuin perinteiset infotaulut, mm. Cokiksen pesä, kissalintu, evoluution sprintti: Seisova kilpikonna, punanahkojen kota sekä neuvokkaan teinin kossupiilo. Ryhmän huomion kiinnitti erityisesti info-taulu, jossa mainittiin jonkun äijän piilottaneen aarteen ison kiven päälle. Totta kai ryhmä ottaa asiasta selvää ja kiipeää kiven päälle, lopputulos: Kukaan ei saa mitään ja ensimmäinen revennyt kämmen.

Reitti menee myös jonkin matkaa levennyksillä varustettuja moottoritiepitkospuita, joita käyttivät pääosin polkupyöräilevät perheet ja kuntoilijat. Lenkkeilijät ja lapsiperheet saattoivat hieman ihmetellä hampaisiin asti varustautunutta eräryhmää lenkkipolulla. Muutama poiminto matkan varrelta: Neljän tiluksen rajanaapurien välienselvittelypyykki Skolioosikuusi Opaskyltti helvettiin Aito luonnon grilli

Reitin varrella on kaksi eri laavua, josta valita taukopaikkansa. Noin neljäsosamatkassa ollut järvilaavu oli hienolla paikalla ja hyvin varusteltu, valitsimme kuitenkin taukopaikaksi seuraavan laavun, koska se oli sopivasti matkan puolessa välissä. Luonnollisesti tämä laavu oli joutunut kokemaan taantuman raskaalla kädellä, koska täällä ei ollut käytännössä yhtäkään polttopuuta. Tällä kertaa jouduimme improvisoimaan puiden pilkkomisen suhteen. Tässä vaiheessa paikalle saapui myös pariskunta, jolla oli ilmeisesti suunnitteilla pitää tauko nuotion äärellä, ylemmän kuvan näyn nähtyään he päättivät lähteä toiselle laavulle. Lopulta saamme lahopuunuotion pystyyn ja kahvin keitto onnistuu vaikkei säikäytettykään, eikä tällä kertaa makkaroitakaan tyritty nuotion pohjalle (kiitos makkara-adapterin). Pannutelineviritelmä rupesi loppuvaiheesta näyttämään uhkaavalta kun rautalangalla vahvistettu kantokeppi oli antanut melkein kymmenen senttiä periksi, mutta kahvikaan ei päätynyt nuotion pohjalle. Kahvi jopa maistui kahville, ainoastaan yhdellä ryhmästä oli vatsatauti seuraavana päivänä ja upouusi Trooper-linkkuveitsi on tästä lähtien pelkkä Trooper-veitsi.

Syömisen ja juomisen jälkeen ryhmä tajuaa, jotta pimeys on laskeutumassa kovalla vauhdilla ja matkaa on vielä yli puolet jäljellä. Kamat otetaan kantoon ja hiljalleen metsä pimenee. Pian on pilkkopimeää, eikä eteenpäin näe kuin muutaman hassun askeleen. Tästä eteenpäin reitti on lähes täysin puihin merkittyjen verijälkien varassa, eikä ryhmä tietenkään ole varautunut pimeän tuloon mitenkään. Ainoa kunnollinen valonlähde on digikameran sekunnin kestävä salamavälähdys, joten aina kun ryhmä eksyy polulta niin otetaan 180-asteen säteeltä kuvat ja salamavalossa yritetään etsiä seuraavaa merkkiä.

Reissu venähti pahasti ja oli päätyä katastrofaalisesti pimeässä eksymiseen, mutta retkikunta selvisi tälläkin kertaa huikeasta kuuden kilometrin kamppailusta pimeyden ja mielikuvituksen kanssa. Pimeässä nähtiin mm. istuvia hahmoja ja suomursu.

Vitun hyvä reissu, level 2 complete.

Muistilista seuraavalle reissulle:

• Valoa mukaan
• Lakit pois päästä jos joku tulee vastaan
• Säikäytys
• Se jeesusteippi, taas

Yhteenveto
+Korkeusvaihtelu
+Neuvokkaan teinin kossupiilo
+Ei kuolleita eläimiä

-Ei aarretta kiven päällä
-Värisokeita sorsitaan
-Perkeleen pyöräilijät
-Puulama laavulla

-TT

Part 1 - Kalajärven luontopolku, Peräseinäjoki, Etelä-Pohjanmaa 28.8.2011

28.8.2011

Kalajärven luontopolku

Peräseinäjoki, Etelä-Pohjanmaa

Matka: 3,8km

Aika: 2,5 tuntia

Keli: Helvetin hyvä, T-paidalla pääosin meni

Varustus:

• Lenkkarit
• Vettä
• 3 x puukko (1 makkaroita varten, yhdestä katkesi terä puusäleiden teossa)
• Kahvitermari + maito + sokeri
• 4 x makkara (kaksi tyrittiin nuotioon)
• Teleskooppimakkaratikku (puoli metriä liian lyhyt)

Odysseia aloitetaan kevyesti Kalajärven luontopolusta.
Reissun aloitus viivästyi sovitusta ajasta reippaalla kolmella tunnilla, koska yhden matkalaisen aamupäivä meni tyhjentäessä sisuskalujaan ravintolaillan jäljiltä.

Kolmen hengen nyyppäryhmä vetää lenkkarit jalkaan ja lähtee talsimaan Kalajärven luontopolkua. Reitti alkaa hyvällä autonmentävällä metsätiellä ja vaihtuu noin puolessa välissä kapeaksi metsäpoluksi. Reitti koostuu reippaasta kymmenestä yleissivistävästä info-taulusta aina mustikasta Islannin jäkälän syömäkelpoisuuteen. Jostain syystä osa tauluista oli pystytetty poispäin kulkureitistä, vituttaahan sitä metsässäkin poiketa polulta tälläisten mokien vuoksi. Matkan varrelta löytyy laavu ja jos hieman poikkeaa polulta on mahdollisuus käydä perinteisellä metsästysmajalla. Käsinkirjoitettu "KIRVES?!" -teksti jäi päällimmäisenä mieleen metsästysmajan tyhjästä kirveensäilytyspaikasta.

Metsästysmajan välittömästä läheisyydestä löytyi myös positiivisena yllätyksenä katettu seimi hätäsynnytyksiä varten.

Metsästysmajan läheisyydessä hirvenpäillä koristeltu koivu. Jos katsot kuvaa erittäin tarkasti niin huomaat, että tuorein hirvi on ilmeisesti pulttipyssyllä teloitettu.

Retkikunnan saavuttua laavupaikalle alkaa yllätys yllätys satamaan. Tuli saadaan kuitenkin syttymään, hintana yksi katkennut mora. Laavu oli yleisesti hyvässä kunnossa, polttopuita oli kiitettävästi ja paikalta löytyi jopa kaksi pajamajaa. Aina ei ilmeisesti sytykkeitä ole ollut, koska joku on päättänyt raastaa niitä laavun puupenkeistä. Suuri miinus upotetusta nuotiopaikasta, paloturvallisuus ei paikkaa tyhjää vatsaa.

Retkikuntamme onnistui tyrimään neljästä kyrsästä kaksi nuotion pohjalle, joten toveruuden nimissä jokainen sai syötäväkseen noin 2/3 makkaraa. Matkaa jatkettiin lähes tyhjin vatsoin, ja kärkimies päästeli kaasuja tovin syötyään suurimman palan ilmeisesti saastuneesta kyrsästä. Loppumatkasta reitin muuttuessa oikeaksi metsäpoluksi lenkkarit alkoivat päästämään vettä läpi, mutta ei haitannut näin lyhkäisellä reissulla.

Reissu oli muutamaa takaiskua lukuunottamatta onnistunut, nälkä vain jäi. Grillin kautta kotiin, level 1 complete.

Muistilista seuraavalle reissulle:

• Rautalankaa
• Jeesusteippiä
• Uusi puukko
• Enemmän makkaraa
• Lenkkarit ei ehkä ole parhaat mahdolliset kengät tähän hommaan

Yhteenveto
+ Vitun iso pultti hirven päässä
+ Seimi hätäsynnytysten varalta
+ Käpymerkintäkepit?
+ Saranapoltergeist, -pöllö tai -lintu

- Infotaulut suunnattu miten sattuu
- Upotettu nuotiopaikka

-TT