| 24.9.2011 |
| Lauhajärven kansallispuisto |
| Kauhajoki, Isojoki, Etelä-Pohjanmaa |
| Matka: ~14km |
| Aika: 5,5 tuntia |
| Keli: OK:hko |
Uppgradet:
-Kengässä kääntyvät älypohjalliset
Lauantaiaamu, päämääränä Lauhavuori, tarkoituksena ehtiä vielä vaelluksen jälkeen kaljoittelemaan ja pelaamaan Commodorea. Kun kaikki suuremmat asutuskeskukset on ohitettu, niin tajutaan ettei ruokaa ole tarpeeksi päivän vaellukseen, eikä kolme neljästä ole edes muistanut hankkia juomia iltaa varten. Peli näyttää olevan pelattu, päivä pilalla.
|
Vastaan tulee kuitenkin epäilyttävän onnellinen kyläkauppa, joka houkutteli seireenimäisesti kahvilla ja kalakeitolla (kalakeitto olisi vissiin ollut parempaa paikallisen profeetan mukaan). K-Extra Mäen kyläkauppa vietti kyseisenä päivänä 100-vuotisjuhliaan ja paikalle oli järjestetty melkoiset karkelot. Kenelläkään ryhmästä ei ollut aikaisemmin aavistustakaan edes kyseisen paikan olemassaolosta, eikä ollut kyllä GPS-laitteellakaan. |
|
Vaellus aloitettiin kapuamalla lähtöpaikalla olleeseen elämää suurempaan tähystystorniin, jonka lainsäädäntö oli tiukka kuin Suomen tupakointilaki. Ryhmä oli täysin piipussa jo torniin kapuamisen jälkeen. Tornin välittömässä läheisyydessä juotiin kahvitermari tyhjäksi niukahkon repputilan vuoksi. Tässä vaiheessa ryhmän juttusille tulee kaksi pääkaupunkiseutulaista ex-natiivia, jotka paljastuvat muutaman minuutin pasaamisen jälkeen jonkintasoisiksi nekrofiileiksi ryhmän aukottoman päättelykyvyn ansiosta. (Mikä vittu siinä on kun näillä reissuilla ei tule koskaan yhtäkään edes melkein "normaalia" ihmistä vastaan.) Ex-natiivit eivät hyväksyneet, että elämyksien haku olisi riittävä syy mennä metsään, vaan tivasi ryhmää jostain syystä ketunkeräilijöiksi. Kuten varmaan arvaatte, ryhmä jätti hautausmaajengin nopeahkosti omaan arvoonsa ja aloitti vaelluksen. Vinkki jokaiselle vaeltajalle: Ei tänne vittu ihmisiä ole tultu tapaamaan, joten pitäkää pervoutenne omana tietonanne vaikka sen jakaminen saattaakin metsässä kohottaa itsetuntoa. |
|
Reitin alkupuoli oli turhan helpohkokulkuiska metsätietä muutaman kilometrin, jonka jälkeen ryhmä olikin tippunut digikameralla otetulla karttakuvalta. Kuva oli sen verta epäonnistunut ettei navigointi ollut helpoimmasta päästä. Tästä lähtien on pakko panostaa karttaan edes hiukan enemmän, koska reittien merkkaukset tuntuvat vaihtelevan radikaalihkolla skaalalla. Itse reittiin sisältyi tiheähköä metsää, perunamaa, suota, tundraa, korkeaa heinikkoa ja lopuksi Spitaalijärvi+laavu. Kansallispuiston rajalla ryhmä teki poikkeuksellisehkon vedon ja piti turpansa kiinni muutaman kilometrin eläinten bongaamisen toivossa. Haltiamaisesta hiljaisuudesta huolimatta yhtäkään elävää luontokappaletta ei kuitenkaan tälläkään reissulla nähty. Joku vissiin näki porsaanpään metsässä, mutta valitettavasti pelkkiä päitä ei lasketa. Toivo heräsi hetkeksi kun ryhmä löysi puunrungosta Predatorin jättämää vihreää verta, mutta kai tämänkin saalistajan oli jokin karhu vetänyt naamaansa. Paikalla näkyi myös karhun käsittelemiä puunrunkoja. Nomen est omen, Spitaalijärven jälkeen yksi ryhmästä sairastui välittömästi paskatautiin. Kengässä kääntyvistä älypohjallisista huolimatta ryhmä pääsi ajoissa kotiin. |
Keskiverrohko reissu, jolla ryhmä oppi vaatimattomuuden syviä saloja. Level 5 complete.
Yhteenveto
+ Mäen kaupan karkelot
- Harvahkot reittimerkinnät
-TT
PS. Seuraavan osan pohjustukseksi voi jo etukäteen tutustua seuraavaan "Vihastuneen kulkijan" kirjoitukseen: http://www.ilkka.fi/mielipide/yleis%C3%B6lt%C3%A4/ilkan-polulla-eksyy-1.637669
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti